torstai 12. heinäkuuta 2012

Kortin kirvoittamaa.

.
.
Jäähyväiset Rakkaalleni..joka unohti...

sua vuosia oon sydämessäin kantanut
nyt huomaan, et mulle tarpeeksi antanut

en sulta lohtua sieluunu saanut
et sydäntäsi kanssain jaanut

"oli kivaa, kiitos siitä"
 ei mulle enää riitä

en sua pahalla muistele
enkä elämälles päätäin puistele

on rakastunut sydän kuin heikointa lasia
se kestää kolhut, sitä riko ei arkiset asiat

vaan yksi rakkaan ohi mennyt katse,
      tai unohdettu hellä sana
      voi särkeä sen ikuisiksi ajoiksi..
pirstoa tunteet pieniksi paloiksi.

sinä tunteistani soppaa keitit,
kun ei enää maistunut
minut pois kuin roskan heitit

****************
Sydämeni kristallipalaset uppoavat ikuiseen kyynelmereen...
tj

lauantai 7. heinäkuuta 2012

runo




 Kaipaus

 minusta tuntuu etten halua sinua enää ikinä nähdä
  ...ja kuitenkin haluan, enemmän kuin silmäni kestää,

  minusta tuntuu etten halua sinua enää ikinä koskea,
  ...ja kuitenkin haluan, niin että ihoani polttaa.

  minusta tuntuu etten syliisi enää ikinä halua
  ....ja kuitenkin haluan enemmän kui sydämeni kestää...

  siis kun tapaamme minun pitäisi olla
  sokea, palanut karrelle ja sydän pysähtynyt

  kuitenkin olen vain onnellinen kun sinut taas nään,
  olet silmieni valo, ihoni voide ja sydämeni syke...

  Vain sydän, voi olla aina oikean ikäinen,
  Rakkaudelle.
***********************************************
Koska vuodatuksen blogeihin ei tällä hetkellä pääse, aloin selailee vanhoi atc-korttejani.
 Kotilaiskal on "atc--korttista runo-haaste" blogissaan, ni täs on sihe sit päivastane vastaus .Elikkä Atc-kortista runo. Runo on kyl parivuot vanha, mut...

Täs sit vastaus sihe runoon:


                                                                                                 Yötön yö
 Pidän kuvan tääl vaa senaikaa ko sen taas saa Pivoon, jos saa.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Kortin inspiroimana..


Rakas.....
vaihdoin tänään lakanat,
ne siniset, Sinua varten laitetut.
                          siitähän on jo aikaa…..

 Mutta nyt jo kaduttaa,
 vielä niissä tuoksusi tunnen,
 näen valkoiset reitesi,
 rakkaan pömppömasusi,
                          hiestä kiiltavän rintasi….

Olisiko vielä pitänyt odottaa,
                muistojen haalistumista,
                         vai heittääkö lakanat pois,
 antaa jollekin,
  jolle ne eivät muistoja luo.
              .. pystynkö niissä nukkumaan,,,
                          toisen vieressä.
                           miksi elämä sydämen kanssa on joskus näin vaikeaa